Matti Moilanen – mies ja valokuvakamera

– Jos tarkkoja ollaan, tutustuin Catziin syksyllä 2004, jolloin kokosin linja-autoryhmää ruskamatkalle Pallakselle, Masa muistelee. Mukaan ilmoittautui nuori Pallas-fani Annika Jaakkola, joka toimi silloin Catzin kapteenina. Siellä jossain Lumikurun maisemissa kulkiessamme keskustelimme hänen harrastuksestaan ja siten sain ensimmäiset tietoni Catzista.

Masa lupasi Annikalle tulla katsomaan ainakin yhden ottelun, mutta ensimmäisen kauden aikana se jäi vain lupaukseksi. Seuraavalla kaudella tilanne muuttui ja vähitellen Masasta tuli vakiovieras Urheilutalon katsomossa. Rakkaus koripalloon ei kuitenkaan leimahtanut hetkessä, sillä yksilölajien harrastaja koki koriksen ensi alkuun hieman erikoiseksi.

– Koin itseni katsomossa hieman orvoksi. Tiesin, että pallo pitää heittää koriin, mutta en juuri muuta. Suuri ihmetys oli puolestaan se, ettei kukaan taputtanut oman joukkueen hyökätessä. Avoimien tunturien ja metsien ystävänä huomasin kuitenkin viihtyväni kerta kerralta enemmän ja samalla tietämyskin kasvoi katsoen ja oivaltaen. Toki myös Annikalta sain arvokasta tietoa lajin saloista.

Matka penkkiurheilijasta seura-aktiiviksi jää useimmilta tekemättä, vaikka tarve tekijöistä on kova jokaisella seuralla. Masakin houkuteltiin mukaan ihan kuin ohimennen, joskin miehen kekseliäät ja toteuttamiskelpoiset ideat pulpahtelivat jo tuolloin pintaan.

– Kevättalvella 2006 olin järjestämässä Yhteisvastuukonserttia Lappeenranta-saliin lauluyhtye Four Catsin kanssa. Mielessäni alkoi askarrella sanaleikki Four Cats ja Catz. Voisiko näillä samankaltaisilla nimillä olla mahdollisuutta yhteistyöhön ihmisarvoisen vanhuuden hyväksi? Yhteydenotto Annikaan ja pian oli valmiina suunnitelma yhteisvastuuta markkinoivasta ottelusta, edustusjoukkueen suurta julkisuutta saaneesta lipaskeräyksestä marketissa sekä narikan hoitamisesta ja kukituksesta Four Catsin konsertissa.

– Tämän yhteistyön pohjalta Annika alkoi houkutella minua perusteilla olevaan edustusjoukkueen johtoryhmään. Tyrmäsin ajatuksen, koska en tiennyt lajista mitään. Tommi Koskisen kerrottua, mikä perustettavan johtoryhmän tehtävä tulisi olemaan, lupasin kokeilla. Aika pian huomasin, että tällaisessa organisaatiossa tarvitaan monenlaista yhteiskunnallista osaamista ilman lajituntemustakin.

Masasta on ollut vuosien aikana moneksi. Hän on hankkinut seuralle sponsoreita, myynyt mainoksia, kirjoittanut vinon pinon erilaisia tekstejä ja raportteja ja onpa entinen koripalloummikko laatinut takavuosina sponsoreille jopa lyhyen koripallo-oppaan, jossa kerrottiin lajin termistöä ja tärkeimpiä sääntöjä. Tänä päivänä hän viihtyy Urheilutalolla kamera käsissään kuvaamassa ottelukoosteita ja lehdistötilaisuuksia.

Toinen mieluisa Catziin liittyvä asia on pelaajahaastattelujen tekeminen, jotka Masa aloitti reilu kymmenen vuotta sitten. Masan kameraan on tarttunut monia ikonisia kissapelaajia sekä useita valmennusryhmän jäseniä. Koska haastattelut ovat keskiössä kausi toisensa jälkeen, on pakko kysyä aiheesta hieman enemmän.

– Ihan tarkkaan en muista, milloin sain idean näihin. Sen muistan, että jollain joukkueella oli video, jossa pelaajat kertoivat vapaasti itsestään ja siltä pohjalta päätin itsekin lähteä tekemään näitä haastatteluja. Eli aluksi en puhunut mitään, vaan pelaajat saivat olla äänessä. Siitä se on pikkuhiljaa laajentunut.

Masa pyrkii haastattelemaan kauden aikana kaikki edustuksen pelaajat, mutta valitettavasti se ei ole ajanpuutteen ja aikataulujen yhteensopimattomuuden vuoksi aina mahdollista. Yleensä hän onnistuu kuitenkin saamaan kaikki uudet pelaajat kameran eteen.

– Minulla on monenlaisia tapoja valita haastateltava. Toisinaan olen ottanut huomioon lähiaikojen menestyksen ja palkitsemiset, toisinaan olen aloittanut kauden haastattelut kapteenin juttutuokiolla. Viime aikoina olen valinnut alkuun tuntemattomampia pelaajia, jotta katsojat saisivat tutustua heihin pelien lomassa.

Muutaman minuutin mittainen haastattelu vaatii yllättävän paljon aikaa. Masa käyttää omien sanojensa mukaan parhaimmillaan puoli päivää valmisteluun, haastatteluun ja editointiin, eli mistään pienestä urakasta ei ole kyse. Into ei ole kuitenkaan laantunut ja tulevat haastattelut ovat jo valmiina hänen mielessään.

– Jos tolkku pysyy päässä, aion tehdä näitä juttuja vastaisuudessakin, sillä nämä antavat itsellenikin paljon. Näissä tutustuu pelaajiin ihan eri tavalla. Me juttelemme paljon muutakin silloin kun kamera ei käy. Jos jotakin voisin vielä parantaa, niin haluaisin kaivaa pelaajilta vielä enemmän koripallon ulkopuolisia asioita.

– Yhden asian olen tullut näiden haastattelukertojen myötä huomanneeksi. Sen, kuinka iso ja tärkeä asia omilla aikuispelaajilla on pieniin tyttöihin. Se on tullut hirmuisen monta kertaa esille. Tätä ei osaa välttämättä ajatella, mutta pelaajien suusta sen kuulee.

Toivottavasti Masa jaksaa pakertaa tulevaisuudessakin, sillä hänen panoksensa ansiosta Catz on huomattavasti näkyvämpi koripalloseura kuin monet jopa korkeammalla sarjatasolla viihtyvät kilpailijansa. Se jos mikä on hieno asia mahtavalle Catzillemme.