Virus vei mitalihaaveet

Huhtikuu on perinteisesti ollut kotimaisen talvipalloilun huippukuukausi, käydäänhän tuolloin ratkaisevat loppuottelusarjat lähes kaikissa maamme seuratuimmissa palloilusarjoissa. Erityisen maukasta aikaa se on ollut jo vuosien ajan lappeenrantalaiselle koripalloväelle: ensin Namika voitti mestaruudet vuosina 2005-2006 ja nappasi vielä pronssia vuonna 2008, jonka jälkeen alkoi Catzin hallintakausi. Keväällä 2007 saavutetun hopeamitalin jälkeen joukkue on ollut mitaleilla joka kevät napaten kuusi kultaa, viisi hopeaa ja pronssin. Catz onkin eittämättä 2010-luvun menestynein naiskoripalloseura.
Myös tämän kevään katseet oli suunnattu mitaliotteluihin. Pudotuspelivelhona tunnettu päävalmentaja Mika Haakana oli saanut kokemattoman ja ailahtelevasti pelanneen joukkueensa hyvään taktiseen iskuun, mutta lopulta kaikki päättyi koronaviruksen aiheuttamaan sarjan keskeyttämiseen 12. maaliskuuta. Sarjan myöhempää jatkamista elätelleiden optimistien haaveille tuli seuraavana päivänä loppu, kun Koripalloliitto ilmoitti päättävänsä kauden ja jättävän sarjasijoitukset auki – näin ollen ketään ei julistettu mestariksi, mutta mikään joukkue ei myöskään putoaisi sarjasta. Catz oli tuolloin sarjassa viidennellä sijalla, josta se oli edellisenäkin keväänä ponnistanut itsensä loppuotteluihin ja hopeamitaleihin.
Mika Haakana on ollut Catzin penkin päässä yli vuosikymmenen. Syksyllä 2008 kissoihin apuvalmentajaksi tullut Haakana ehti toimia pestissään kaksi vuotta ennen siirtymistään päävalmentajan tontille. Aktiivisena koripallomiehenä ja myös muun urheilun suurkuluttajana tunnettu ”Haksa” on ehtinyt pitkällä urheilu-urallaan kokea kaikenlaista, mutta tämän kevään kaltaiset tapahtumat olivat luonnollisesti hänellekin aivan uusia. Päätimme jututtaa päävalmentajaa ja kysellä häneltä hieman kesken jääneen kauden tunnelmista.
- Onhan tämä erikoinen tilanne kaiken kaikkiaan, Haakana toteaa koruttomasti. Kaikki loppui ikään kuin seinään. Päivittäistä valmennusta ja live-urheilua on ikävä, mutta toisaalta nyt on ollut hyvä hetki pysähtyä lepäämään ja kokoamaan ajatuksia – viimeinen vuosikymmen on ollut kahden työn tekijälle kieltämättä kiireinen.
- Ei tämä kuitenkaan mitään lopeta ja valmentamisesta irronnut vapaa-aika tulee käyttää muuten hyödyksi. Lajia olen pyrkinyt opiskelemaan podcasteja kuuntelemalla sekä katsomalla klinikoita netistä ja etsimään uusia pelitaktisia asioita ja trendejä. Fyysistä kuntoa olen puolestani hoitanut kävelemällä. Jokainen minut tunteva tietää, että en normaalisti kävele yli 100 metrin matkaa mihinkään, mutta nyt Huhtiniemen kuntosalin ollessa kiinni, olen alkanut tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja viimeiseen kolmeen viikkoon kilometrejä on karttunut jo liki 130.
Catz jäi viime vuonna runkosarjassa viidenneksi ja samalla sijalla joukkue oli myös tällä kaudella, kun kausi päätettiin koronaviruksen takia lopettaa. Kauteen mahtui paljon takaiskuja, mutta myös monia hienoja onnistumisen hetkiä. Mitalisateeseen tottuneet kissafanit toivoivat ja odottivat tältäkin keväältä arvometallia, olisiko joukkueesta ollut sen saavuttajaksi?
- Spekulointi on sinällään turhaa, koska sarjaa ei pelata loppuun. Ehkä mitalia tärkeämpää on muistaa kausi kokonaisuudessaan. Lähtökohdathan olivat meille todella vaikeat, sillä joukkueen kokoaminen venyi ja jenkkivahvistuksemme olivat käytännössä pelaamatta koko edelliskauden. Ensimmäisissä otteluissa meitä vietiin todella pahasti – hävisimme Kouvottarille harjoitusottelun 40 pisteellä ja sarjassa PeKalle yhtä isolla marginaalilla.
- Pelimme alkoi kuitenkin mennä pikkuhiljaa jengoilleen ja marras-tammikuun puoliväliin vedimme pätkän, jossa hävisimme 11 ottelun aikana ainoastaan huikeasti heittäneelle PeKalle. Nousimme häntäpäästä jo kolmanneksi ja kuntopuntarissa olimme sarjan kuumin joukkue. Pelimme oli erittäin hyvin kasassa mutta Jordanin loukkaantuminen oli paha isku. Selviydyimme kuitenkin siitäkin vähintäänkin hyvin olosuhteisiin nähden.
- Olen saanut olla onnekas, koska olen päässyt valmentamaan vuosien aikana monia todella hienoja ja älykkäitä pelaajia. Tämän kauden joukkue ei tee poikkeusta. Koostumukseltaan se muistutti monilta osin viimevuotista ryhmää ollen kapea, mutta samalla myös hyvin tiivis kokonaisuus.
Pudotuspelit jäivät kuitenkin haaveeksi ja se oli varmasti pettymys niin katsojille kuin pelaajillekin. Taloudellisilta takaiskuilta ei välttynyt yksikään joukkue, mutta mitä vaikutuksia pudotuspelien poisjäännillä oli noin yleisesti? Kannattajia ainakin harmitti, päävalmentajan mietteet olivat varmasti vieläkin synkemmät?
- Olo oli kieltämättä hyvin pettynyt ja tyhjä, lähes kymmenen kuukauden intensiivinen omistautuminen ja valtava työ valui ikään kuin hukkaan. En usko olleeni ajatusten kanssa yksin, eiköhän jokaisen joukkueen kohdalla ollut samanlaiset tunnelmat. Mutta Koripalloliitolta oli ilman muuta oikea ratkaisu keskeyttää kausi! He hoitivat asian tyylikkäästi ja olivat tässä suhteessa eturintamassa, siitä suuri kiitos liiton suuntaan.
- Toisaalta olimme hyvin onnekkaita, sillä nyt meiltä jäi pelaamatta ainoastaan kaksi runkosarjan ottelua ja pudotuspelit. Tappiota tulee, mutta ne ovat suhteessa pieniä verrattuna esim. kesäpalloilulajien tilanteeseen. Myötätunto menee esim. IPV:ssä uskomattoman hienoa duunia tehneelle Jani Valkeapäälle, jolla on varmasti vastoinkäymisiä Superpesiksen runkosarjan viivästymisestä.
Kevään tapahtumat eivät kuitenkaan lannista Haakanaa, joka on suunnannut katseen jo tiukasti tulevaisuuteen. Vaikka kukaan ei vielä tiedä tulevan syksyn otteluista mitään, on ”Haksalla” jo suunnitelmia takataskussaan.
- Olemme työstäneet ensi kautta jo muutamia viikkoja. On ollut upeaa huomata, kuinka moni ihminen on halukas auttamaan meitä tässä vaikeassa tilanteessa. Moni tekee seuran eteen pyyteetöntä työtä ja vieläpä täysin ilmaiseksi, se on korvaamatonta! Siksi haluankin kiittää teitä kaikkia, ilman apuanne ja tukeanne ei Catzin ainutlaatuinen 2010-luvun menestystarina olisi ollut mahdollinen. Haluan myös toivottaa kaikille oikein hyvää kesää, pysykää terveenä!

Paitsi kevät, itse asiassa myös koko kausi oli hyvin poikkeuksellinen Roosa Kososelle. Pari vuotta sitten edustukseen junioripelaajana nostettu Kosonen tarttui saamaansa tilaisuuteen ja kasvoi nopeasti Lena Melton (os. Reshetko) korvaajaksi tämän nauttiessa äitiyslomastaan. Nuorisomaajoukkueenkin riveissä nähty Kosonen nimitettiin viime syksynä joukkueen kapteeniksi, mikä on selvä todiste johtajuudesta ja luotettavuudesta. Huikeana puolustuspelaajana tunnettu, joukkueen eteen aina taisteleva kapteeni on myös Catzin nuorten junioreiden suosikkipelaaja. Catzin tiedotusryhmä päätti ottaa selvää, mitä Roosalle kuuluu näin koronakaranteenin aikaan.
Urheiluseuroilla on tällä hetkellä yhteisharjoituskielto, joka merkitsee sitä, että jokaisen on huolehdittava peruskuntoilusta ja lajiharjoittelusta itse. Toisilta tämä luonnistuu vaivatta, kun taas toisille se on huomattavasti hankalampaa. Kumpaan ryhmään koet itse kuuluvasi?
- Minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia omatoimisen harjoittelun suhteen. Ihan ensimmäiset kauden jälkeiset viikot huilasin ja nyt myöhemmin olen alkanut käydä pyörä- ja juoksulenkeillä, sekä tehnyt kotona kuntopiirejä. Lajiharjoittelua olen pitänyt yllä heittelemällä korista ulkona. Olen myös liikkunut paljon luonnossa, mikä on hyvin piristävää.
- Onhan tämä ollut kieltämättä hyvin outoa, kun ei ole ollut treenejä tai koulua. Arkeni on kuitenkin jo pitkään pyörinyt niiden ympärillä, joten kun on tottunut siihen, että on koko ajan menossa, kotona pysytteleminen on yllättävän hankalaa.
Toimit tällä kaudella Catzin kapteenina ja pääsit näin Lenan, Alexin (Anderson), Vilman (Kesänen), Lisan (Welch) ja monen muun kunnianarvoiseen seuraan. Pelikausi jäi valitettavasti kesken, mutta kuinka kuvailisit mennyttä talvea? Millaiseksi koit kapteenin roolin?
- Kapteenina toimiminen oli tietysti hienoa ja muuttihan se omaa tekemistäni jonkin verran, mutta kauteen mahtui paljon muutakin poikkeuksellista. Ensimmäiseksi tulee tietysti mieleen korona, joka lopetti tekemisen jo ennen pudotuspelejä. Myös lähtökohtamme olivat erikoiset, sillä ryhmämme oli lähes kauttaaltaan uusi, koska ainoastaan muutama edelliskauden pelaajista oli enää mukana. Poikkeuksellista oli myös se, että syksy meni sekä pelaamisen että treenaamisen osalta Sammonlahdessa ja Urheilutalolle pääsimme vasta juuri ennen joulua. Viime kautta voi siis pitää varsin erikoisena kaikin puolin.
Puheen kääntyessä tulevan kauden suunnitelmiin, Roosa muuttuu mietteliääksi.
- En ole tehnyt mitään suunnitelmia ensi kauden suhteen. Katsotaan nyt, pystytäänkö tulevaa kautta edes pelaamaan ja jos pystytään, niin millä tavalla. Aika näyttää, nautitaan sitä ennen kuitenkin mukavasta keväästä ja kesästä!