Veera Pirttinen

(huhtikuu 2017)

Kaikkien koripalloilijoiden rakastama vuodenaika eli kevät on jälleen koittanut! Catz on aloittanut Suomen mestaruutensa puolustamisen ensimmäisellä välierien osaottelulla Espoo Unitedia vastaan ja lähitulevaisuudessa siintää myös Latvia-Estonia-liigan Final Four. Kevään viimeisen Catz Cornerin tenttiin on saapunut läpimurtokautensa pelannut Veera Pirttinen.

Veera hyvä! Kauteen lähdettäessä valmennusjohto ajatteli sinua yhtenä hyvänä rotaatiopelaajana muiden joukossa, mutta loka-marraskuun loukkaantumisen myötä nousit uudelle tasolle sinusta tuli käytännössä aloitusviisikon täsmäase. Miten tässä näin kävi?

Ympärillä oli monelta vuodelta tuttu joukkue tuttuine valmentajineen ja pelitapoineen, joten sinänsä tuntui aika helpolta ottaa pykälää isompi rooli samassa ympäristössä, mikä on ollut jo aikakausia tuttu. Oli kyllä hienoa päästä näyttämään entistä vahvemmin, mihin itsestä on.

Kun loukkaantumisia tuli ja peliaikaa alkoi siunaantua, tarkoitukseni oli, että pystyisin tuomaan osaamistani joukkueen käyttöön entistä monipuolisemmin. Se rooli, missä olin aiemmin pelannut, ei olisi ollut enää tarpeeksi.

Tosiaan, olet aiemmin ollut nykykoripallolle hyvinkin ominainen ”3 and D”-pelaaja. Kaukoheittäjä olet edelleen ja puolustajana olet kehittynyt yhdeksi maan parhaista; miten arvioit omaa kehitystäsi tähän asti?

Aloin saada ensimmäistä kertaa rotaatiominuutteja Catzissa toissa kaudella. Kun heittoni alkoi putoamaan, minähän leimauduin hyvinkin nopeaksi heittäjäksi ja menin vähän kuin siihen samaan asetelmaan mukaan.

Tällä kaudella olen halunnut tuoda joukkueeseen syvempää pelaamista. Ymmärrän mielestäni peliä paremmin ja olen tahtonut nostaa taitotasoani niin, että olisin etenkin hyökkäyksessä paljon muuta kuin se pelaaja, joka odottaa syöttöä kaarella. Viime kauden lopusta halusin erityisesti parantaa pallonkäsittelyäni ja mielestäni olen ottanut siinä suhteessa harppauksen parempaan.

Kirjoitit ylioppilaaksi vuosi sitten ja olet saanut vetää päättyvän kauden täysipäiväisenä ammattilaiskoripalloilijana. Ilmeisesti tätäkin asetelmaa saa kiittää kehityksestäsi?

Jos itse saisin päättää, en varmaan tekisi mitään muuta kuin pelaisin. Koripallo on niin kivaa. Nyt on saanut vuoden päivät treenata kahdesti päivästä, eikä ole ollut muuta, mistä stressata. Suosittelen kaikille!

Osaatko sanoa jo nyt tulevaisuudensuunnitelmiasi ammattilaisuuden suhteen? NCAA-liigassa on tällä hetkellä yli parikymmentä suomalaista naispelaajaa…

NCAA on yksi vaihtoehto muiden joukossa. En hätiköi sen kanssa.

Kuulut vaikkapa Lotta Hämäläisen ja Marianne Kalinin kanssa samaan kastiin niissä pelaajissa, jotka ovat käytännössä saaneet kasvaa aikuisiksi ammattilaisorganisaatiossa. Mitä vaikkapa Marianne Koskisen, Lena Reshetkon tai Chandrea Jonesin päivittäinen läsnäolo sinulle merkitsee?

Tykkään todella paljon siitä, että treenataan kaksi kertaa päivässä ja kaikki tekeminen tähtää menestykseen. Siksi mä alun perin Lappeenrantaan muutinkin. Mitä tulee Vänniin, Lenaan tai Santtuun… niin niistä on tietenkin ollut tosi paljon apua ja olen saanut niiltä ihan uskomattomat määrät oppia, mutta en mä päivittäisessä työssä niinkään ajattele, mitä he ovat saavuttaneet. Me ollaan kaikki yhtä ja samaa joukkuetta.

Aloitit koripallon pelaamisen Nokialla. Kerro urasi alkutaipaleesta – mikä oli oma joukkueesi, kuka ensimmäinen valmentajasi, miten hurahdit korikseen?

Aloitin itse asiassa pelaamisen Pirkkalan Virissä, mistä siirryin vuoden tai kahden jälkeen Nokialle. Meillä oli aika hyvä tyttöikäluokka, oli Hanna Kankaanpää ja Maria Hiekkamäki muiden muassa. Olimme ihan ikäluokkamme (’97) huippuja.

Pasi Niemi oli valmentajamme ja Reetta Ojala apukoutsi. Toimintamme oli tosi hyvää ja motivoivaa. Vähän vanhemmalla iällä Aki Selkee nousi mulle ”henkisen keskusteluvalmentajan” rooliin, hän oli tosi merkittävä apu.

Siirryit Nokialta Lappeenrantaan syksyllä 2013 käymään lukiota ja pelaamaan koripalloa. Miksi?

Korostetaan nyt, ettei se ollut mitenkään määrätietoista ”tullaan ja viedään teidän pelaajat”-rekrytointia. Olin kuullut jonkun sanovan, että Catz olisi aina kiinnostunut uusista pelaajista, ja tutun tuttujen kautta selvisi, että mullakin olisi mahdollisuus muuttaa Lappeenrantaan käymään lukiota ja pelaamaan korista.

Aika nuorella iällä lähdit kuitenkin kotiseuduiltasi!

Ehkä se on vaan tämä mun luonne. Ei mulle ole koskaan koti-ikävä iskenyt, vaikka on ollut pariviikkoisia maajoukkueleirejä. Jälkikäteen miettien on kyllä ihan totta, että aika pikkutyttönä mä kotoa muutin…

Palataan tähän päivään. Catz pelasi käytännössä koko alkuvuoden paineiden alla. Klaarasitte kuitenkin runkosarjan tavoitteenne kuivin jaloin: suora välieräpaikka ja Latvia-Estonia-liigan Final Four. Saitte jopa itsellenne kaksi vapaaviikonloppua!

Meillä oli syyskaudella todella paljon potentiaalia, mutta emme olleet ollenkaan omalla tasollamme. Vuodenvaihteen tienoilla opimme tuntemaan toisemme ja saimme pelitapamme toimivaksi. On ollut ihan poikkeuksellinen fiilis, kun olemme viime viikkoina päässeet treenaamaankin kaiken pelaamisen vastapainoksi!

Ensimmäiseen välieräotteluun lähdettäessä teillä oli viikon tauko ja Espoo United dominoi käytännössä koko 40-minuuttista, vaikka olitte lopussa päästä rinnalle. Tiivistähän vielä, mitä parannuksia toiseen osaotteluun täytyy tehdä?

Parannettavaa ensimmäiseen peliin nähden on paljon. Meidän pitää olla terävämpiä molemmissa päissä kenttää ja toteutuksemme tulee olla parempaa.

Teksti: Hippo Taatila